TOM OF FINLAND JA ROKKIKIRKA

Käytiin Mian kanssa katsomassa kauan odotettu Tom of Finland-elokuva. Viihdyimme elokuvan parissa kovasti, mutta ainakin itse jäin kaipaamaan elokuvaan enemmän imua sanan kaikissa muodoissa. Kuuntelin juuri Yle Puheen mielenkiintoisen haastattelun, jossa elokuvan ohjaajan Dome Karukoski ja pääroolin esittäjän Pekka Strang kertovat elokuvan taustoista. Karukoski perusteli elokuvan “kiltteyttä” sillä, että he tekivät elokuvan Touko Laaksosesta eivätkä hänen piirustuksistaan, joiden maailman Touko itse kuvitteli ja kuvitti. Ehkä itse isona Tom of Finland-fanina olisin juuri halunnut nähdä enemmän fiilistelyä piirustuksista ja juuri siitä “kuvitellusta” maailmasta. Tomppaleffa kannattaa mennä katsomaan, sillä aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen. Roolisuoritukset ja elokuvan visuaalisuus olivat erittäin hienot.

Ainiin, elokuvan ensi-illassa oli paikalla myös Jean-Paul Gaultier herrasmies-seurueineen pukeutuniena upeisiin kokonahka-asuihin ja koppalakkeihin. Fantastista.

DSCF2113

Kävin taannoin katsomassa myös Kirka-musikaalin Helsingin Kaupunginteatterissa. Se oli todella hauska ja hyvä – oikeasti! Myös vähän skeptinen poikaystäväni piti musikaalista paljon. Mia nauroi innostuneena, kun fiilistelin musikaalia ja Kirkaa yleensäkin. Pakkokuunnellutan aina Kirkaa meidän työhuoneellakin omalla DJ-vuorollani (etenkin vanhoja soul-biisejä), sillä Kirkan lauluäänessä oli ihan mieletön saundi. Tiesittekö muuten, että Kirka oli Suomen ensimmäisiä (ellei ensimmäinen) heavylaulaja? Kirka olisi muutenkin halunnut laulaa rockia ja soulia, mutta silloin iskelmä oli ainut musatyyli, joka myi. Musikaalissa on mukana myös tämä Neidonryöstö-biisi, joka on ihan mieletön! Mikä letkeä tulkinta ja upeat, seksiin viittaavat hevospainotteiset sanat:

Koivikkometsään
Laukkaavat hevoset
Kaksi hahmoa halki aamun ratsastaa
Ehtiikö turvaan
Matkaajat milloinkaan
Virran polveen ratsut kiiruhtaa!

Kaksi ratsua yli virran käy
Raukeina kaksi ratsastajaa
Neidon käsi koskettaa naurahtaa sanaton mies
Kaksi ratsua yli virran käy
Yksi on matka, yksi on aamu
Virran vesi helkähtää kimmeltää suvinen maa

Isot suosittelut siis näiden kummankin nahkaan pukeutuneiden taiteilijoiden tarinoille.

3

DEAR DIARY

Mun mielestä Lady Gagan biisit kuulosti hämmentävän vanhentuneelta. En ollut myöskään niin vakuuttunut koko Super Bowl -esityksestä. Oispa sillä(kin) ollut housut jalassa.

Rakastan Lidliä. Niinku aina normaalistinkin, mutta nyt siellä oli alkanut ranskalaiset teemaviikot. Oli kaikkii ihania juustoja, pähkinäleikkeleitä, suolankukkia yms. Ostin tosi hyvää normandialaista kuivaa omenasiideriä, 100% sokeroimatonta omenamehua, eli real deal. Alkoholia 4,5%. Yhtä hyvää kun Alkon ranskalaiset siiderit. Ihanaa. Sit siellä oli kaikkia ystävänpäivän teemaruokia, mm. sydämenmuotoista pakastepizzaa, sydänjätskejä, sydänkakkuja ja sit Mousse D’Amour-suklaamoussea. En ostanu, mut tuli hyvä fiilis. Et joku on kelannu.

Lidlissä aina ilahtuu kassallakin loppusumman kuultuaan.

Olin tunnin puistossa hoitokissa Tuiskun kanssa. Turistit otti kuvia ja huusi “Tiger in Helsinki!”. Menin kauppaan Tuisku selässäni, se oli sellasessa kissojen sightseeing-repussaan. Se maukui ja ihmiset taas nauroi vaan. Nolottaa ja samalla huvittaa kantaa kissaa repussa.

Tuisku on herättänyt mut joka aamu sohimalla tassulla sängynpäädyn yläpuolelta. Yksi aamu se kyllä näykkäsi mua selkäänkin, kun en vissiin herännyt sohimiseen. Ihana ja hullu hepulipentu.

DSCF5126DSCF5143

Ostettiin kesällä 2015 Tanskasta sokeiden tekemä tiskiharja, jonka harjakset ovat hevosenjouhta. Meillä on edelleen sama tiskiharja käytössä ja se näyttää ihan samalta mitä uutenakin. Yli puolitoista vuotta sitten! Me sentään tiskataan joka päivä, koska meillä ei ole tiskikonetta. Hullua.

Miksei mulla ole enää yhtään Skam-jaksoa katsomatta? Yhyy. Ikävä Isakia. Sarjan soittolistakin on ihan sairaan hyvä.

Nyt mietin kolmatta päivää sitä, kun sanoo englanniks “rise up lights” niin se kuulostaa siltä, miten australialaiset sanoisi sanan “razorblades”. Mind = blown.

15

SANO SILAKKA JA PAISTETUT MUIKUT

Käväsin Hakaniemen kauppahallissa viime viikolla. Tsekkailin läpi hallin tarjontaa, jolloin taas kerran muistin järkyttyneenä silakoiden ja muikkujen lähes naurettavan kilohinnan. Miten ne voikin olla niin halpoja? Näin kalatiskillä kyltin “Kitkajärven muikut 12 euroa/kg” – OMG, Kitkan viisaita myynnissä Helsingissä, ja vieläpä samalla kilohinnalla millä silakoitakin!

Kitkan viisailla tarkoitetaan Lapissa lähellä Venäjän rajaa sijaitsevan Kitkajärven pienikokoisia muikkuja. Viisaita ne ovat kuulemma siksi, etteivät muikkuset lähde uimaan alajuoksuun Venäjän puolelle ulottuvaan jokeen. Viisaita tai ei, niin ainakin pikkupikkumuikut ovat aivan sairaan herkullisia ruisjauhoissa pyöriteltynä ja voissa rapsakaksi paistettuna.

Ainiin, opin taannoin mielenkiintoisen faktan silakan ja sillin eroista. Ne ovat biologisesti samaa lajia, mutta Itämeressä kasvava silakka on sillin alalaji. Silakkaraja menee jossain Tanskan kohdalla, eli siellä missä Pohjanmeri alkaa. Sillit syövät Pohjanmeressä ja Atlantissa rasvaisempaa ravintoa, jolloin ne kasvavat huomattavasti isommaksi ja fäteimmiksi pieniin ja vähärasvaisiin silakoihin verrattuna. Muikku taas on sisävesissä elävä lohikaloihin kuuluva kalalaji, vaikka hyvin samanlaiselta muikut ja silakat maistuvatkin.

Hitsi, pitäis muistaa syödä enemmän muikkuja ja silakoita. Nytkin ostin reilut 400 gramma perattuja muikkuja, jotka maksoivat pöyristyttävät 4,5 euroa. Satsista riitti fisuja kolmelle tosi nälkäiselle syöjälle. Suomalaisten edullisten ja elinvoimaisten kalojen suosiminen kannattaa, sillä etenkin norjalaisen lohen kilohinnat ovat olleet viimeaikoina järkyttävän kalliita: kalakauppiaani kertoi Chilen jättimäisiin lohikasvattamoihin iskeneistä levälautoista, jotka ovat tappaneet kasvattamoiden kaikki kalat. Tästä syystä Norjan merilohen kysyntä on huipussaan ja hinnat ovat nousseet huomasti, sillä norjalaisia lohia toimitetaan nyt etenkin Pohjois-Amerikkaan.

DSCF4986DSCF5073_2DSCF5012

Toinen asia, jonka unohtaa aina olevan niin halpaa, helppoa ja herkullista: perunamuussin. Miten se voikin olla niin hyvää? Kuka ei tykkäisi perunamuusista? Perunasose- ja peruna yleensäkin – on ihan best. Eikä muussin tekemiseen tarvita edes mitään perunansurvojaa, ghettotyyppi survoo perunansa viinipullolla (niin mäkin tein aikaisemmin). Viinipullo on muuten myös oikein oiva kaulin.

Sitten hehkutan vielä yhtä asiaa, nimittäin mummonkurkkuja/hölskytyskurkkuja, jotka on ehkä paras ja nopein lisäke koskaan. Etikkaiset kurkut leikkaavat hyvin rasvaisten ja suolaisten ruokien makua ja maistuvat ihanalta kesäpäivältä. Käytän lähes aina kurkkuihin kuivattua tilliä, koska sitä löytyy aina kuivakaapistani. Se toimii loistavasti tuoreen tillin korvikkeena ja mausteena kermaviilikastikkeissa.

Perunamuussiin valmistin tällä ohjeella ja mummonkurkut tällä (kurkkuja ei kyllä tarvitse kuoria ja 15 minuutin maustuminen riittää).

PAISTETUT MUIKUT
n. 400g perattuja muikkuja
1 dl ruisjauhoja
suolaa
2 rkl voita

Huuhtaise kalat nopeasti ja valuta. Kääntele kalat jauhoissa. Heitä voi paistinpannulle ja lado kalat limittäin kuumalle pannulle, suolaa kevyesti ja paista kohtalaisella lämmöllä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.

Tarjoa paistetut muikut perunamuusin, kermaviilikastikkeen ja mummonkurkkujen kera.

Muikut ovat parhaita paistettuina. Kiinnostaisi tehdä myös dijon-sinappiin tehtyjä oopperasilakoita (mikä mahtava nimi ruokalajille!), näitä sitruunasilakoita tai piparjuurella maustettua silakkalaatikkoa. Pitäisi tehdä myös pitkästä aikaa boqueroneseja silakoista. Etikassa kypsytetyt espanjalaiset valkosipulisilakat vaativat ehkä oman postauksensa – se on ehkä kaikista kysytyin resepti, minkä joudun aina jakamaan kavereille vietyäni boqueroneseja johonkin illanistujaisiin tai mökkireissuille.

Oonkohan ollut edellisessä elämässäni silakkakalastaja?

5

KURIOSITEETIT

Jonkin aikaa sitten kävin eräässä kodissa vierailulla ja hämmennyin. Asunnossa oli todella askeettista, eikä siellä ollut yhtään ns. turhaa krääsää. Sen sijaan sieltä löytyi merkillisen paljon tyhjää pintaa, maailman neutraalimpia värejä ja vain “pakolliset huonekalut”, joita elämiseen tarvitsee. Tilasta puuttuivat katseenvangitsijat ja pienesineet.

Ehkä hämmennyin siksi, koska meidän kämpässämme on jonkin verran krääsää, jotka ovat käytännössä turhia, mutta ainakin minulle pakollisia yksityiskohtia ja katseevangitsijoita. Minullahan on ovellisessa kirjahyllyssä kaksi hyllyä, jossa säilytän krääsäkokoelmaani, joista aina osa pääsee esille vuorollaan. Ainiin, sehän on kuriositeettikabinetti! Opin tämän sanan vasta vähän aikaa sitten, kun näin museossa ikivanhan kaapin, jossa säilytettiin erilaisia kuriositeetteja, kuten eksoottisia esineitä ulkomailta, hienoja kiviä, pieniä ja kauniita (tai ällöjä) esineitä – ihan mitä tahansa, mikä herätti mielenkiintoa.

Kuriositeettikabinetit olivat muotia etenkin joskus 1500- ja 1600-luvuilla, miltä ajalta Turun linnassa on esillä hieno Ruotsin kuningattaren kuriositeettikabinetti. Katsokaapa näitä hienoja curiosity cabinet-kuvahaun tuloksia, so much curiosity!

DSCF4882DSCF4947DSCF4910DSCF4938

Mutta siis, tarvitsen hulluja ja krääsämäisiä yksityiskohtia kotiini. Ulkomailta tuotuja koristeellisia purkkeja, tammenterhoja, kivenpaloja, meksikolaista keraamista pääkalloa, simpukoita, katukivetyksen aikana pöllittyä neliönmuotoista kiveä tai keraamista kättä, jossa säilytän sytkäriä tai tulitikkuja. Just niitä esineitä, joita Kon Mari käskee säästämään, jotka tuottavat iloa elämääsi vaikka ne olisivatkin turhia. Jos niitä ei olisi, minun asunnossa ei tuntuisi kodilta. Paitsi saattaisin pärjätä ilman Japanista roudaamaani isoa, hanhenmuotoista lamppua. Mut hitto, se on kyllä siisti.

Välillä vaan unohtaa, kuinka erilaisia makumieltymyksiä ihmisillä on oman kotinsa suhteen. Tämä tulee erittäin voimakkaasti vastaan selaillessa asuntojen myynti-ilmoituksia, jolloin kokee aika monta wtf-hetkeä. Välillä taas törmää johonkin fantastisen upeaan, esim. Taikan Hello Kittyn vaginakämppään.

Kävin myös hiljattain sellaisessa asunnossa, jossa kaikki, siis ihan kaikki, oli beigeä ja valkoista. Meinasin tulla hulluksi. Mutta itse kämpän asukas oli juuri sisustetusta kämpästään todella ylpeä.

Ja sehän on ihan selvää, että beige-valkokämpän ja askeettisen kämpän asukkaat tulisi kummatkin hulluksi minun asunnossani.

Nyt tähän loppuun vielä joku tosi fiksu lause, jossa todetaan kaikkien kämppien olevan peilikuvia asukkaiden omista maailmoistaan. Aivoni ja asuintilani ovat siis kummatkin hullunkurisia kuriositeettikabinetteja.

13

HYVIN MENI

Mitäs te teitte eilen illalla? Kysyi kaveri sunnuntaibrunssilla croissanttien äärellä. Nooooh, totaaa…

Okei, seuraava tarina on myös vastaus tätini taannoiseen kysymykseen, joka ihmetellen kysyi “mitä te sitten aina teette?” kun hän kuuli, ettei minun ja Ilarin huushollista löydy telkkaria. Kyllä me tietty katsomme läppäriltä sarjoja ja leffoja, mutta yleinen meno on aika lähellä toissapäivän aktiviteettia. Samalla tarina on kattava läpileikkaus mielenmaisemaani. Here we go:

Kysyin loppuviikosta Ilarilta, voisiko hän leikata hiusteni rutikuivat latvat. Sehän on aika helppo homma ja samalla säästäisin muutaman kympin. Etsiskelin Youtubesta hiustenleikkuun tutoriaalivideota Ilarille näytettäväksi. Löysin videon otsikolla “How To Cut Your Own Hair”. Videossa tyttö laitto pitkät hiuksensa niskaponnarille, jonka jälkeen tyttö sitoi poninhäntään vielä kaksi ponnaria tasaisin väliajoin. Tyttö leikkasi hiuksensa viimeisen ponnarin kohdalta eli latvoista, jolloin käteen jäi tasainen tupsu. Tuloksena latvat olivat erittäin tasaiset ja hienosti leikatut. Voiks toi muka toimii? Eiks noi edessä olevat hiukset jää tosi pitkiksi? Tsekkasin videon kommentteja “Don’t do this, it doesn’t work, this ruined my hair!!” ja “It worked perfectly!”. En tiennyt ketä uskoa. Tää on haaste! Saletisti se toimii, kun videon tytön tukasta tuli niin tasainen.

Tultiin lauantaina kotiin kavereiden luota, menin kylppäriin ja kesti noin viisi minuuttia, kunnes olin leikannut omat hiukseni “tutoriaalivideon” ohjeiden mukaan. Kun avasin hiukseni, tajusin, että video oli totaalinen huijausvideo, jonka ainoa tarkoitus on saada hölmöt ja hyväuskoiset ihmiset leikkaamaan omat hiuksensa aivan päin mäntyä. They got me! Perkele!

Mainitsinko jo, että viikko sitten värjäsin omat hiukseni ja sekin meni päin helvettiä? Hiusväri loppui kesken ja blondista väristä tuli aivan liian intensiivinen ja epätasainen.

Menin näyttämään uutta epätasaista kuontaloani Ilarille. “Kultiiiiiiiiiiii!” huusi Ilari huolestuneena. Eiks mun pitänyt leikata sun hiukset? No joo. Nyt kävi näin. Pitelin kädessäni leikkaamaani hiustupsua. Ilari keksi, että hiuksistahan voisi tehdä siveltimiä. Aika ällöö, mutta why not. Tehdäänhän eläimienkin karvasta siveltimiä. Ilari otti työkalupakkinsa esiin ja alettiin hommiin. Katsoin Youtubesta videon vanhasta japanilaisesta siveltimentekijä-gurusta. Pensselisedästä. Sivellinhommissa vierähti tunti jos toinenkin. Sidottiin hiustupsut langalla, liimattiin niiden päät superliimalla (se sivellinguru ei todellakaan tehnyt niin), kiinnitettiin tupsut syömäpuikkoihin metallilevyllä  ja viimeisteltiin siveltimen päät leikkaamalla muotoon.

Joku olisi voinut kuvata prosessista Juhlamokan kädentaitajat-videon. Tarkkuudella ja ammattiaidolla syntyy myös ihmisen hiuksista tehdyt taidesiveltimet.

Aloin testaamaan siveltimiä musteen kanssa. Ihan hyvin toimi, vaikka jälkeä ei hirveesti pystynyt kontrolloimaan. Toisaalta juuri siksi siveltimen jäljestä tuli tosi hienoa tekstuuria. Maalasin musteella Ilarin kuvan. Tuli ihan näköinen. Ilari oli otettu. Kehystettiin potretti ja nyt se on meidän seinällä.

musla_lauantai_1 musla_lauantai_2

Ylläoleva kuva hiuksistani parantelee oikeaa lopputulosta. Kaikki karmaisevat eripituset kerrokset eivät valitettavasti (ja onneksi) näy kuvassa.

Juuri pari viikkoa sitten päivittelin Ilarille, että miten Helsingissä voi olla niin hiton paljon kampaamoja ja että miten niille muka riittää asiakkaita… Varmaan riittää kun kaikki järkevät tyypit käyttävät niiden palveluita.

Niin. Sellaista me tehtiin lauantaina.

27