HYVIN MENI

Mitäs te teitte eilen illalla? Kysyi kaveri sunnuntaibrunssilla croissanttien äärellä. Nooooh, totaaa…

Okei, seuraava tarina on myös vastaus tätini taannoiseen kysymykseen, joka ihmetellen kysyi “mitä te sitten aina teette?” kun hän kuuli, ettei minun ja Ilarin huushollista löydy telkkaria. Kyllä me tietty katsomme läppäriltä sarjoja ja leffoja, mutta yleinen meno on aika lähellä toissapäivän aktiviteettia. Samalla tarina on kattava läpileikkaus mielenmaisemaani. Here we go:

Kysyin loppuviikosta Ilarilta, voisiko hän leikata hiusteni rutikuivat latvat. Sehän on aika helppo homma ja samalla säästäisin muutaman kympin. Etsiskelin Youtubesta hiustenleikkuun tutoriaalivideota Ilarille näytettäväksi. Löysin videon otsikolla “How To Cut Your Own Hair”. Videossa tyttö laitto pitkät hiuksensa niskaponnarille, jonka jälkeen tyttö sitoi poninhäntään vielä kaksi ponnaria tasaisin väliajoin. Tyttö leikkasi hiuksensa viimeisen ponnarin kohdalta eli latvoista, jolloin käteen jäi tasainen tupsu. Tuloksena latvat olivat erittäin tasaiset ja hienosti leikatut. Voiks toi muka toimii? Eiks noi edessä olevat hiukset jää tosi pitkiksi? Tsekkasin videon kommentteja “Don’t do this, it doesn’t work, this ruined my hair!!” ja “It worked perfectly!”. En tiennyt ketä uskoa. Tää on haaste! Saletisti se toimii, kun videon tytön tukasta tuli niin tasainen.

Tultiin lauantaina kotiin kavereiden luota, menin kylppäriin ja kesti noin viisi minuuttia, kunnes olin leikannut omat hiukseni “tutoriaalivideon” ohjeiden mukaan. Kun avasin hiukseni, tajusin, että video oli totaalinen huijausvideo, jonka ainoa tarkoitus on saada hölmöt ja hyväuskoiset ihmiset leikkaamaan omat hiuksensa aivan päin mäntyä. They got me! Perkele!

Mainitsinko jo, että viikko sitten värjäsin omat hiukseni ja sekin meni päin helvettiä? Hiusväri loppui kesken ja blondista väristä tuli aivan liian intensiivinen ja epätasainen.

Menin näyttämään uutta epätasaista kuontaloani Ilarille. “Kultiiiiiiiiiiii!” huusi Ilari huolestuneena. Eiks mun pitänyt leikata sun hiukset? No joo. Nyt kävi näin. Pitelin kädessäni leikkaamaani hiustupsua. Ilari keksi, että hiuksistahan voisi tehdä siveltimiä. Aika ällöö, mutta why not. Tehdäänhän eläimienkin karvasta siveltimiä. Ilari otti työkalupakkinsa esiin ja alettiin hommiin. Katsoin Youtubesta videon vanhasta japanilaisesta siveltimentekijä-gurusta. Pensselisedästä. Sivellinhommissa vierähti tunti jos toinenkin. Sidottiin hiustupsut langalla, liimattiin niiden päät superliimalla (se sivellinguru ei todellakaan tehnyt niin), kiinnitettiin tupsut syömäpuikkoihin metallilevyllä  ja viimeisteltiin siveltimen päät leikkaamalla muotoon.

Joku olisi voinut kuvata prosessista Juhlamokan kädentaitajat-videon. Tarkkuudella ja ammattiaidolla syntyy myös ihmisen hiuksista tehdyt taidesiveltimet.

Aloin testaamaan siveltimiä musteen kanssa. Ihan hyvin toimi, vaikka jälkeä ei hirveesti pystynyt kontrolloimaan. Toisaalta juuri siksi siveltimen jäljestä tuli tosi hienoa tekstuuria. Maalasin musteella Ilarin kuvan. Tuli ihan näköinen. Ilari oli otettu. Kehystettiin potretti ja nyt se on meidän seinällä.

musla_lauantai_1 musla_lauantai_2

Ylläoleva kuva hiuksistani parantelee oikeaa lopputulosta. Kaikki karmaisevat eripituset kerrokset eivät valitettavasti (ja onneksi) näy kuvassa.

Juuri pari viikkoa sitten päivittelin Ilarille, että miten Helsingissä voi olla niin hiton paljon kampaamoja ja että miten niille muka riittää asiakkaita… Varmaan riittää kun kaikki järkevät tyypit käyttävät niiden palveluita.

Niin. Sellaista me tehtiin lauantaina.

23

FILOSOFIPUU

Pari vuotta sitten Kirsikka leikkasi jättimäisestä rahapuustaan kaksi pistokasta ja antoi ne minulle. Vesilasissa juurruttamisen jälkeen rahapuu pääsi kasvamaan multaan. Seurasin rahapuun nopeaa kasvua mielenkiinnolla, mutta huomasin versojen kasvavan aika yksipuolisesti pelkkää pituuttaan.

Kastellessa rahapuutani repäisin kerran kasvista vahingossa yhden tosi ison ja elinvoimaisen lehden. Harmittelin asiaa, kunnes jonkin ajan kuluttua huomasin pullean lehden tilalle kasvaneen uuden minioksan. Aloin irrottamaan lisää suuria lehtiä testimielessä, ja niihin kaikkiin alkoi kasvamaan uudet terhakat oksat. Ei kulunut kauaakaan, kun rahapuuni muuttui vähän ankeasta pitkulakasvista tuuheaksi ja rönsyileväksi kasviksi, joka puski uutta elinvoimaa vanhojen yksittäisten lehtien tilalle.

dscf1783rahapuu_tupla

Rahapuustani tuli minulle elämänfilosofi.

Tehdään ensiksi yksi asia selväksi: en ole kovinkaan filosofinen tyyppi. Lisäksi vihaan somen lässynlää inspirational quote-kuvia, vihaan paulocoelhomaisia elämänviisauksia ja olen aivan varma, että joka kerta kun joku innokas sisustaja liimaa seinälleen lässynlää-sisustustarran, niin jossain päin maailmaa kuolee yksi viaton orpolapsi.

Rahapuuni kasvu ei liity mitenkään omistamani rahamäärän kasvuun (liittyisipä!). Mutta katsellessani rahapuuta, olen päätynyt siihen lopputulokseen, että minun kannattaa soveltaa rahapuun kasvua omaan elämääni: välillä kannattaa poistaa elämästään näennäisesti fiksuja ja järkeviä tekijöitä (niitä pullukoita isoja lehtiä), jotta tilalle voi kasvaa jotain paljon mielenkiintoisempaa ja antoisampaa.

Mietin rahapuuta, kun en saanut haluamaani järkevää duunia, joka kuitenkin olisi todennäköisesti ollut esteenä sille unelmalleni, mitä oikeasti haluan tehdä. Mietin rahapuuta, kun kieltäydyin tekemästä duunia työllistävän mutta täysin riistohintoja maksavan asiakkaan kanssa. Oikeastaan käytän rahapuun elämänfilosofiaa aina kaikkien vituttavien vastoinkäymisten ja onnellistenkin sattumien kanssa.

Elämänfilosofian on pakko toimia, sillä kasvunhaluisia ja orgaanisia solumöykkyjähän me täällä kaikki ollaan.

13

PÄIVITETTY JOULUSOITTOLISTA

Here comes Muslan joulusoittolista!

Pääset kuuntelemaan kuusi tuntia kestävää joulusoittolistaa Spotifyssä tästä linkistä.

Muslan päivitetty jouluplaylist sisältää parhaimmat ja tunnelmallisimmat joululaulut. Kävin läpi Spotifyn syvimpiä syövereitä saadakseni listalle perinteisten joululaulujen lisäksi esimerkiksi espanjankielisiä joululauluja Meksikosta ja ukulelella soitettuja havajilaisia joululauluja. Jännä juttu muuten, kun lähes kaikki englanninkieliset joululaulut ovat iloisia, kun taas suomenkieliset ovat lähes aina aika masentavia luterilaismaisia kärsimysbiisejä. Tykkään kyllä niistä masentavistakin, mutta joku raja menee hämmentävän iloiseksi joululauluksi naamioidussa Hei tonttu ukot-biisin sanoituksissa:

“Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkaihin aika!
Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää”

Anteeks mitä? Shut up!

dscf40351

Joulusoittolistalle pääsi paljon Sinatraa, Ella Fitzgeraldia, Sibeliusta, Bing Crosbyä, Sam Smithiä ja kotimaisia artisteja – mustalle listalle pääsivät Hei tonttu ukkojen seuraksi kaikki acapellayhtyeiden joulukappaleet ja uudet (ihan sairaan mauttomat) iskelmäjoululaulut.

Muslan tarkkaan kuratoidun joulusoittolistan lisäksi suosittelen myös Jouluradion Jazz joulu-radiokanavaa, joka löytyy violetin ympyrän takaa.

Kun joululaulut alkavat tulla korvista ulos, voi vaihtaa päälle Muslan päivitetyn Jazzia, Yatsia -soittolistan. Se sisältää valikoitua tunnelmallista jazzia, joka on suunniteltu erityisesti lautapelien, punaviinin, stilton-juuston, port-viinin, vihreiden kuulien, pipareiden, suklaaövereiden ja uusien lahjakirjojen lukemisen seuraksi. Pääset kuuntelemaan Muslan Jazz-soittolistaa Spotifysta tästä.

 Näihin riemu raikkahin aikoihin ja tunnelmiin, tip tap.

2

RAUHANKYYHKY JOULUKUUSEEN

Viime vuonna toteutin oman joulufantasiani: ostin aikuiselämäni ikioman joulukuusen. Se oli ihanaa kuulkaas. Koska en omista joulukuusen latvaan laitettavaa tähteä – enkä sellaista haluaisikaan – laitoin viimevuonna kuusenlatvaan Pablo Picasson piirtämän (ja netistä printtaamani) rauhankyyhkyn.

Tämänhetkinen maailmantilanne ja vuosi 2016 on ollut sellainen, että nyt jos koskaan tarvitaan yhden jos toisenkin rauhankyyhkyn sanomaa.

picasso_rauhankyyhky

Picasso piirsi oliivipuun oskaa pitelevän rauhankyyhkyn alunperin vuonna 1959 kansainväliseen, Pariisissa pidettyyn rauhankokoukseen. Muutamia vuosia myöhemmin Pablo Picasso teki kyyhkysestä yksinkertaistetumpia versioita, joista tämä on piirretty 28.joulukuuta vuonna 1961.

Tein printattvan version kyyhkysestä leikkuumerkkineen (A4). Voit ladata ja tulostaa rauhankyyhkyn TÄÄLTÄ.

Liimaa paperi paksumpaan kartonkiin (esim. pizzalaatikkoon tai johonkin muuhun paperiin. Kerrostalojen pahvikeräysastiat on myös hyviä kartonkilähteitä). Leikkaa ääriviivoja myöten ja teippaa tai liimaa pahvin taakse joko rautalankaa tai tavallista lankaa, jolla lintu kiinnitetään kuusen latvaan.

JOULUKUUSISTA:
Itselleni muoviset joulukuuset on iso nou-nou, vaikka ymmärrän kyllä miksi jotkut niitä hankkivat. Tuoksufriikkinä kuusen tuoma jouluntuoksu on itselleni tärkeä. Lisäksi muoviset kuuset ovat muovia, yäk.

Joulukuusi kestää päiviä, ellei viikkoja pidempään, kun kuusen rungosta sahaa pätkän pois tai siihen vuollaan puukolla uusi imupinta. Logiikka on täysin sama, kuten maljakkokukkien varsia leikatessa. Silloin kukat saavat uuden imupinnan, jolloin ne imevät vettä huomattavasti paremmin ja kestävät kauniimpana pidempään. Joulukuuset saatetaan kaataa metsästä jo viikkoja ennen myyntiaikaa, jolloin puun leikkuukohtaan kerääntyy pihkaa. Pihkainen puunvarsi ei saa imettyä kunnolla vettä, jolloin kuusi tiputtaa neulasensa nopeammin. Ellei omista omaa sahaa tai puukkoa, voi pyytää kuusimyyjää sahaamaan kuusesta pätkä pois uutta imupintaa varten.

Kotimainen kuusi on ekoteko, sillä valtaosa Suomessa kasvatetuista joulukuusista on kasvatettu kestävän metsänhoidon tavoin. Kannattaa kysyä myyjiltä kuusien alkuperästä ja mahdollisista sertifikaateista. Tuontikuusien metsänhoidon laatu saattaa olla epävarmaa, lisäksi niiden kuljettaminen Suomeen on vähän dorkaa, sillä Suomessa jos missään on kuusia vaikka muille jakaa.

Kotioloihin sopiva joulukuusi, eli parimetrinen kuusi on noin kymmenen vuotta vanha. Joulukuusiksi kasvatettujen kuusien kasvamista jarrutellaan leikkaamalla, jotta kuusi kasvaisi erityisen tuuheaksi. Luonnossa tavallinen kuusi kasvaa parimetriseksi paljon nopeammin. Tuuheiden joulukuusien lisäksi monet kuusimyyjät kauppaavat metsäteollisuuden sivutuotteena syntyviä isojen kuusien latvoja, joiden oksat ja neulaset ovat huomattavasti paksumpia ja suurempia, semmoisia kunnon jöötejä. Ostin viimevuonna pienehkön vanhan kuusen latvan, jonka myyjä arvio olevan peräisin noin satavuotiaasta puusta. Tykästyin itse näihin latvakuusiin enemmän, sillä ne on ronskimpia ja ihanan toispuoleisia. Semmoiset hentoiset, tuuheat tannenbaumit ovat ihan liian täydellisiä omaan makuuni – tykkään altavastaajista myös kuusikaupoilla. Lisäksi latvakuusissa on usein kauniita käpyjä.

Jos ei omista kuusenjalkaa, voi tukea joulukuusen ghettotyyliin: laita kuusi isoon maljakkoon tai vaikka ämpäriin. Tue puu suoraksi sitomalla sen runkoon narua tai rautalankaa, jonka voi sitoa vaikka patteriin. Kokeiltu on, hyvä tuli.

Helsinkiläisille kuusiostajille vinkiksi: viime vuonna seurasin kaverini fb-seinällä kiivasta keskustelua joulukuusien hinnoista ja ostopaikoista. Edullisimmaksi osottautui Hakaniemen tori, jossa pienet, noin metrin pituiset kuuset maksoivat 20 euroa.

3

JOULUFIILIS JA PLÄÄNIT

dscf4843

Hei joulufiilis, missä sä oot? Tänä vuonna en ole yhtään ollut on top of my game, sillä yleensä olen joulufiiliksissä jo marraskuun loppupuolella. Nyt joulufiilistä ei näy oikein missään. Harmittaa, nimittäin haluaisin kovasti olla ihan merry jolly joulufiilareissa. Litrakaupalla kiskottu glögikään tai pikkujouluissa repeatilla kuunneltu Whamin Last Christmas ei ole jeesannut asiassa. Hain joulukoristeetkin vintiltä vasta tänään.

Olen kyllä aloittanut jouluruokien suunnittelun. Se on parasta! Rakastan plärätä keittokirjoja ja nettiä uusien joulureseptien löytämiseen. Jamie Oliverin nettisivuilla on todella hyvä kattaus joulureseptejä, tsekidi tsek. Tänä vuonna aion hieman oikaista, sillä tilasin juuri Anton & Antonin jouluruokakassin, sillä en jaksa tehdä laatikoita itse, mutta en myöskään halua ostaa mitään semi-ankeita eineslaatikoita. Joulukassissa laatikot, leivät ja monet muut safkat ovat luomua ja priimatavaraa.

Jouluruoista odotan kaikista eniten mäti,smetana & punasipulisettiä. Mieluiten saaristolaisleivän päällä. En myöskään malta odottaa sienisalaattia (mummon joulupöydän peruja), enkä erilaisia marinoituja silakoita, sillejä enkä muitakaan kalaruokia. Fiilistelen eniten siis alkuruoan kalapöytää.

Miksiköhän muuten niin monet perinteiset jouluruoat ovat soseen tai muun pienen hakkeluksen muodossa? Teoriani tästä on se, että ennen vanhaan ihmisillä ei ollut hampaita, joten ruoka piti olla helposti pureskeltavaa. Muuten koko suku olisi saattanut tukehtua jouluruokiinsa ja kaikkien joulu olisi ollut pilalla.

dscf4877

Aion tänäkin vuonna leipoa ranskalaisen bûche de Noël –jouluhalon. Viime vuonna halon leipomiseen meni lähes koko hiton päivä, mutta se oli saakelin ihanaa. Pelkkä jouluhalon resepti oli kolme aukeamaa pitkä eräässä ranskalaisessa keittokirjassa. Varmaan jostain olisi löytynyt helpompikin resepti, mutta njäääh. Kuorrutin kakkurullan suklaakuorrutusta oikean puunrungon näköiseksi parin tunnin ajan aivan fiilareissa. Liimailin suklaalla sienenmuotoisia marenkipalleroita kiinni toisiinsa koristamaan jouluhalkoa. Keskeneräinen jouluhalko näytti tältä. Bûche de Noëlia valmistaessani koin jonkinlaisen joulufiiliksen kliimaksihetken. Tykkään vetää asioita överiksi.

Pari vuotta sitten koin upean oivalluksen liittyen jouluaaton jälkiruokiin: jälkiruokia kannattaa olla kaksi! Varsinaisen jouluillallisen jälkeen vatsahan on ääriään myöten täynnä, eikä silloin tee ollenkaan mieli mitään raskasta tai liian makeaa jälkkäriä. Mainio jälkiruoka heti illallisen jälkeen nautittavaksi on pieni sorbettipallo, joka raikastaa ja saa suut makeaksi. Yhtenä jouluna tein Cointreau-appelsiiniliköörillä maustettua karpalosorbettia, joka valmistui oikein helposti ilman jäätelökonettakin. Nyt voisin ostaa jotain kaupan sorbettia. Muutaman tunnin jälkeen, kun ruoka on laskeutunut lautapelejä pelatessa, voi syödä “varsinaisen” jälkiruoan, joka voi olla raskaampi suklaapommi (kuten jouluhalko) tai vaikka joku jouluinen pavlova.

Uuh! Jos olisin menossa vieraaksi valmiiseen joulupöytään, saattaisin viedä tuliaiseksi tällaisen jäädytetyn ja koristellun Akvavit-pullon kalapöydän snapseiksi. Onpas hiano!

Ainiin, tein viime vuonna kuivatuista klementtiineistä joulukuusenkoristeita, jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa. Mikäli sellaisia haluaa tehdä omaan joulukuuseen, niin vielä kerkeää laittaa klementtiinisiivut kuivumaan. Mitä ohuemmat siivut, sitä nopeammin klementtiinit kuivuvat. Kuivien siivujen keskellä muodostuvaan reikään voi sujauttaa kaunista lankaa, josta koristeet voi laittaa kuusen riippumaan.

Ahhh, tajusin just että joulufiilikseni nousi moninkertaisesti kirjoitettuani tätä juttua. Pakko laittaa Whamin Last Christmas taas soimaan.

4