I WENT TO SLUSH AND THIS IS WHAT HAPPENED

30528223443_361144c048_k

Kuva: © Copyright Slush / Kai Kuusisto 

En ole ikinä käynyt Slushissa. Uteliaisuuden vuoksi olen halunnut kokea Slushia ilmiönä – aikaisempina vuosina olen vain katsonut nörttinä pitchauskilpailuja livestreamina netistä ja kuullut Slushista villejä ja vähän vähemmän villejä huhupuheita. Tänä vuonna lähdin ottamaan selvää tästä Euroopan suurimmasta startup-tapahtumasta paikan päälle Helsingin Messukeskukseen.

Slush lyhyesti: Slush on kaksipäiväinen, voittoa tavoittelematon startup/teknologia-tapahtuma, johon osallistuu yli 15 000 ihmistä sadasta eri maasta. Käytännössä Slushissa startupit kohtaavat sijoittajat. Tech meets money.

Mutta mitä Slushissa oikeasti tapahtuu? Menin, näin, ihmettelin, join ilmaiset kaljat, tanssin, vastaanotin miljoona käyntikorttia, en antanut kellekkään omaa käyntikorttia, tutkin, selvitin.

DAY ONE:

Astun sisään messukeskukseen, jonka aula on jo täynnä savukoneista tuprutettua usvaa. Saan kaulaani jättimäisen Slush-passin, jossa nimeni isoilla kirjaimilla. Alan heti lukemaan vastaantulijoiden nimiä heidän passeistaan. Ainakin pohjoismaalaisia nimiä tulee paljon vastaan.

Ensimmäiseksi huomaan Slush-alueella vallitsevan hämäryyden. Ja sen savun. Ehkä pimeän valaistuksen on tarkoitus simuloida marraskuisen Suomen säätä? Toisaalta jos hallissa olisi päällä kirkkaat halogeenilamput kuten yleensä, olisi yleinen tunnelma paaaaaljon epäcoolimpi. Nyt ei kyllä olla Lemmikkimessuilla.

Crazy cat ladyjen sijaan messukeskuksen väki koostuu pääasiassa miehistä. Ensikatsauksella tyypillinen Slush-kävijä on noin kolmekymppinen mies jonkinlaisella nörttihabituksella kuorrutettuna. Usein myös pakettiin kuuluu parta, silmälasit ja kauluspaita tai logollinen, kireä start-up t-paita. Katson seuralaistani, eli avopuolisoani Ilaria ja nauran, koska Mielitiettyni näyttää täysin stereotyyppiseltä Slush-mieheltä.

Ja kuinka komeita Slush-miehet ovatkaan! Ohjeistin sinkkukavereita laittamaan Tinderit päälle Slushin ajaksi, kuulemma tarjonta parani huimasti: löytyi norjalaisia komeita nörttejä ja talouslehtien journalisteja. Onkohan Slushissa samanlainen seksuaalinen virittäytyneisyys kuten Olympialaisissa? Siellähän urheilijat bylsii toisiaan minkä kerkee paineiden purkauduttua. Kuherteleekohan start-up tyypit keskenään pöhinäkiimassaan? Dunno.

Haahuilen pimeässä hallissa. Tila on kyllä tosi hieno, eikä lavastuksen budjetissa olla säästelty. Valosuunnitteluun on satsattu paljon, etenkin UV-valoja on käytetty paljon, joiden sinisessä valossa kymmenet katosta roikkuvat unisiepparit hohtavat. Pitchauslava on rakennettu heinäladon näköiseksi heinäseipäineen ja räsymattoineen. Komea päälava näyttää aika paljon joltain Euroviisulavalta. Hallin eri osissa soi taustamusiikkia, tai lähinnä jonkinlaista äänihuminaa. Ihanaa yksityiskohtiin ja tunnelmaan panostamista. Arvostan.

Graafikkona huomioni kiinnittyy myös roll-uppien suureen määrään. Voi niitä kymmeniä reppana-graafikkoja, jotka ovat joutuneet suunnittelemaan kaikki nämä roll upit, tuon markkinointiviestinnän ankeimman painotuotteen. Flyereitä ei onneksi näy melkeen yhtään, sillä Slush on ohjeistanut startuppeja olemaan käyttämättä roskaavia ja epäekologisia paperilehtisiä.

slush_tupla dscf4492 dscf4446

© Copyright Slush / Jussi Ratilainen (kuva alla)30987971710_bb677f977e_k

Hei haluutko banaanin? Kysyy valkopaitainen Slush- talkootyöläinen, joita kuhisee alueella. No mikä ettei. Hei otatko cokiksen? No why not. Limut, kahvit ja kaikki juomat ovat Slushissa ilmaisia, mutta ilmaista viinaa ei vielä näin päiväsaikaan vielä saa. Kuinkahan paljon alkoholia täytyy hankkia, jotta viisitoistatuhatta ihmistä saadaan ilmaiseksi känniin Slushin legendaarisissa päättäjäisbileissä?

Yhdellä lavalla haastatellaan jotain intialaista tech-miljonääriä, joka karkasi kotoa ollessaan viisitoistavuotias. Miljonäärin lippiksessä lukee Spiritual Gangster.

Jään seuraamaan pitchauskilpailun antia. Tosi mielenkiintoista seurata kuinka ihmiset esittävät firmansa idean potentiaalisille sijoittajille kolmessa minuutissa. Jotkut esiintyjät on ihan surkeita ja jotkut taas mielettömän hyviä. Joidenkin puheesta ei saa mitään selvää. Joku tuomari kommentoikin yhden esityksen loppuun “I didn’t really get the idea at all”. Tosi monien presentaatio-slaidit näyttää ihan kamalilta. Nyt hei vähän dissainia kehiin ja vähemmän tavaraa yksittäisiin slaideihin. Joku korealainen pitchaa laitetta, joka printtaa feikkitatuoinnin suoraan ihoon. Tokana päivänä joku pitchauskilpailuun osallistuneista startupeista voitti 500 000 euron rahoituksen. Se feikkitatuointi-firma pääsi neljän parhaan joukkoon.

Kaikki on kauhean innoissaan. Ihmiset pitchaa ulkoa opeteltua pitch-puhetta niin että suu vaahtoaa. Mutta meno on hyvä. Kävelen lavalta toiselle ja kaikki presentaatiot ja keskustelut on supermielenkiintoisia. Nörtti sisälläni on innoissaan.

Ihanaa kun ihmiset ympärillä puhuu eri kieliä.

dscf4407dscf4440

Myöhemmin illalla menen ekan päivän päättäribileisiin Kaapelitehtaalle. Bileet alkavat pönötysbileinä. Höh, ei ilmaista juotavaa. Mutta OMG, onneksi sentään Jennifer Lopezin vihreät Waiting For Tonight-lasersäteet! Ne aina parantavat tilannetta kuin tilannetta.

Käyn joraamassa kuulokkeet päässä Silent Discossa, jossa neljä eri DJ:tä soittaa omaa settiään yhtäaikaa eri kanavilla. Hauskaa. Tanssiaskeleiden rytmistä päätellen suurin osa kuuntelee Windows95mania eli Teemu Keisteriä, jonka meno on selkeesti paras. Käyn röökillä ja pummaan tupakin ruotsalaiselle miehelle – saan vaihtarina käyntikortin. This is some hardcore networking. Ennen kotiinlähtöä katson odottamani Alman keikan, joka on ihan saatanan hyvä, huhhuh! Vitsi mikä ääni ja karisma. Alman tukka hohtaa ihanasti neonvaloissa. Jotkut ruotsalaiset sijoittaja-kylttiset miehet bailaa selkäni takana täydellisesti istuvissa pikkutakeissaan. Oli ihana kuulla Alman julkaisemattomia biisejä, kuulostaa erittäin hyvältä. Pakko päästä Alman keikalle Tavastialle.

dscf4508 dscf4604 dscf4671

DAY 2:
Palaan Messukeskukseen. Sama meno jatkuu. Tutustun Yousician appiin, joka opettaa kitaran, ukulelen ja pianonsoittoa appin avulla. Kokeilen Yousiciania ukulella ja appi vaikuttaa oikeasti superhyvältä. Juuri sellaiselta, mitä tällainen kankeasorminen wannabe-kitaransoittaja tarvitsee sointujen ja muiden opetteluun. Lataan Yousicianin appin ja saan ilmaisen ukulelen, jee!

Poikaystäväni kertoo näkemästään ilmaisesta kieltenopetus-appista, Duolingosta, joka opettaa kieliä tehokkaasti (pari päivää myöhemmin Ilari on täysin koukuttunut ruotsinopiskeluun Duolingon kanssa, joka on kuulemma todella tehokasta kieltenoppimista).

Kuuntelen pitchauslavalla nuoren kikkaratukkaisen tanskalaismiehen esitystä. Hän kertoo olleensa Slushissa vapaaehtoisena kolme vuotta sitten, mutta tänä vuonna hän lensi paikalle Piilaaksosta firman toimitusjohtajana. Hänen startuppinsa hoitaa viherseiniä digitaalisesti, niin ne eivät pääse nuupahtamaan. Allright. Onks viherseinät vähän last season?

Kello 18 alue suljetaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen paikalla alkaa “Mythic Slush Afterparty”. Siirrytään pariksi tunniksi Elisan pääkonttorin tyhjennettyyn parkkihalliin, joka on muutettu bailupaikaksi. Chillax Garage Party, ohhhoh. Onpas näihinkin bileisiin panostettu. Kauheesti ruokaa ja juomaa tarjolla. En ole kyllä koskaan ollut vastaavissa insinööribileissä. Aikamoista pönötystä. Melkeen kaikki on miehiä, taas. Yhtäkkiä nään lavalla Seksikkään Suklaan ja Ruudolfin kavereineen. OMG! Lihamyrsky! Yleisössä on mahtavan hämmentynyt meininki, kun Niiku97 -biisi lähtee soimaan: “BUSSI TÄYNNÄ SOMALEIT, SOMALEIT, NIIKU YSISEISKA KONTULAN KENTÄLLÄ!”. (Kuunnelkaa biisi, se on ihan törkeen kova!). Bileiden insinööripisteet laskee. Lihamyrsky heittää vikan biisinsä, jonka jälkeen eturivin hollantilaiset kundit vaativat encorea. Ruudolf laittaa läppäristä päälle Neon 2:sen “Kemiaa”, jota hoilaavat sekä esiintyjät että autotallin bilettäjät (ei kyl ne hollantilaiset). Mannapuuroa ja mansikkaa toimii aina. Ennen lavalta poistumista Ruudolf kuuluttaa mikkiin: “Hei mullon tämönen äppi. Äppi. Äppi. Tarvittais vähän rahotusta sille äpille, tulkaa jutteleen”.

dscf4837

Bileiden insinööripisteet nousee, kun bongaan nurkassa Virtual Reality eli vr-lasien testauspisteen, joita koko Slush oli täynnä. Hissimatkalla vessaan joutuu aina verkostoitumisen uhriksi. Älkää hei puhuko mulle hississä, oon suomalainen. Joudun itävaltalaismiehen pitchaus-ansaan, johon joutuu aina Slushissa kysyessä toiselta mitä ne tekee. En saa suunvuoroa kolmeen minuuttiin, enkä ymmärrä pitchauspuheesta mitään ekan lauseen jälkeen. Saan käyntikortin kouraan, taas. Koska minulla ei ole antaa käyntikorttia vaihtarina, itävaltalainen ottaa kuvan Slush-passistani “so we can connect later through Linkedin.”. Kuulemma Slush on ollut heidän startupille erittäin hyödyllinen, ja hyvin todennäköisesti saavat tämän avulla rahoituksen. Käyntikortteja hänelle oli kertynyt jo parinsen sataa, joista 80% oli kiinnostuneita rahoittajia.

Siirrytään takaisin Messukeskukseen ja bileet alkaa. Kaikilla on kourassa kaljaa, siideriä tai lonkeroa. Mennään heti päälavalle, jossa Antti Tuisku aloittaa keikkansa. On se kova. Kaikki bailaa. Antti kertoo nähneensä painajaisia kahden kuukauden ajan englanniksi puhumisesta Slushissa. Hyvin se englanti sujuu. Seuralaiseni nimesi Antin uudelleen “Cunty Tuiskuksi”, koska Cuntyn välispiikit oli niin mahtavan itsevarmoja: “Täällä on tänään vain yksi oikea uros, ja hänen nimensä on Antti Tapani Tuisku”. “You know, I am the biggest pop star in Finland”. Antti vetää aivan täysiä. Keikalla kuullaan Sata salamaa, Keinutaan, Hyökyaalto, En kommentoi, Peto on irti, Paadipappiidipaadi yms… Keikan jälkeen seuralaiseni muuntautuivat totaalisiksi Antti Tuisku-faneiksi.

31217285332_ac4a54d0d4_k

© Copyright Slush / Sami Heiskanen

31217662362_b877e9701d_k

© Copyright Slush / Samuli Pentti

2016-12-01-photo-00000274

© Copyright Slush-Housetanssimestari Maicci

Mennään kuuntelemaan Darudea. Kyllästytään, koska Sandstorm ei soi kahden biisin odottelun jälkeen. Keikan katsonut kaveri kertoi myöhemmin, että Darude oli soittanut koko keikan ajan pieniä (ärsyttäviä) Sandstorm-teasereita muiden biisien päällä. Siirrytään jonkun 20-vuotiaan house DJ:n keikalle. Kaksi housetanssia harrastaneet kaverini ottaa tanssilattian haltuun, ja yhtäkkiä heidän ympärilleen on muodostunut iso kauluspaitaisten start-up-jäbien rinki. Kaikki hurraa ja osa kuvaa videoita. Moni haastaa tytöt battleen. Joku kauluspaita tanssii ringin keskellä upeita yhdistettyjä salsa- ja nykytanssilikkeitä. Mahtavaa.

Kuuntelen hetken Disco Ensemblea ja ihmettelen, kuinka pystyin teininä kuunnella niin meluisaa musaa. Korviin sattuu. I’m getting old dot com. Join ihan liian monta kaljaakin.

Hyvät bileet, ehdottomasti. Ei ehkä niin eeppiset tai myyttiset verrattuna huhupuheisiin. Ehkä siellä Kaapelitehtaalla oli pari vuotta sitten eeppisempi meno, niistä bileistä ne myytit on vissiin lähtöisinkin. Menen eeppisen pitkään narikkajonoon. Kuulen takana jonottavien ihmisten puhuvan RuPaulista. En voi olla puuttumatta keskusteluun. Kuunnellaan jonossa RuPaulia. Sattumoisin RuPaul-fanit ovat myös töölöläisiä, joten päätetään jakaa taksi kotiin. Maailman pisimmän narikkajonon jälkeen näemme Slushin ulkopuolella olevan maailman pisimmän taksijonon. Päätetään jo kävellä Töölöön, kunnes saadaan taksi lennosta. Tuntuu ihanalta istua kaiken slushailun ja tanssimisen jälkeen.

Lopputulos: viihdyin Slushissa erittäin hyvin. Käsilaukkuni tursusi käyntikortteja. Jälkeenpäin harmittelin, ettei mulla ollut mitään firmaa mitä pitchata. Ensi kerralla yritän saada rahoitusta sellaiselle firmalle, mikä vuokraa kissan- ja koiranpentulaumoja toimistoihin. Kolmen vuoden päästä lennän Slushiin suoraan Piilaaksosta niiden kaikkien eläinvauvojen kanssa.

13

KREISI HATTULEIDI

Olen aina halunnut elää jollain menneellä vuosikymmenellä, jolloin kaikki käyttivät skarppeja hattuja joka päivä. Ympäri vuoden. Bring back the hats!

Olen etsinyt sopivaa hattua itselleni jo vuosikausia. En ole löytänyt sopivaa, sillä pääni on aivan jumalattoman iso: hattukokoni on 59-60cm, joka yleensä on erittäin isopäisten miehen hattukoko. Big brains! Lisäksi jotkut hatut näyttävät minun tai muiden päässä usein päälleliimatuilta ja teennäisiltä. Mikään sopivankokoinen hattu ei ole koskaan näyttänyt päässäni sekä hyvältä ja samaan aikaan ei-teennäiseltä.

Ollessamme Budapestissa, kävelin hetken mielijohteesta sisään waka wanhalta näyttävään hattuateljeeseen, jota melkein 80-vuotias rouva on pyörittänyt vuodesta 1958 lähtien. Yllättäen mikään hatuista ei mahtunut päähäni, mutta hattuateljeen assistentti kertoi ateljeen valmistavan päähineitä lähinnä tilauksesta mittojen ja mieltymysten mukaan. Sing Hallelujaaaa, sing it!

Tilasin hatun siltä istumalta ja aloimme suunnittelemaan hatun muotoa, väriä, materiaalia ja yksityiskohtia. Päätin itse huopahattuni lierin ja “kruunun” muodon sekä korkeuden. Viikon päästä kävin sovittamassa sitä, ja vasta toisen viikon odottelun jälkeen sain valmiin hatun päähäni. Hattu maksoi 80 euroa, joka on mielestäni jopa vähän liian alhainen hinta käsintehdystä custom made-päähineestä. Unkarin hintatasolla mentiin, eikä hatun hinta tietenkään ole niin edullinen unkarilaisille.

Mutta siis – niin siistiä teetättää jotain!

hattu_tupladscf4303dscf4298

Nyt haluan vaan lisää hattuja. Klassisia hattuja, hulluja hattuja, näyttäviä hattuja – kaikkia.

Hattuinspiraatio-henkilöitäni ovat mm. Pharrell (tietenkin), etenkin tämä sininen koristeltu hattu on supercool, varsinkin yhdistettynä tuohon pinkkiin takkiin. Aion kokeilla koristella omaa hattuani koruilla ja värikkäillä nauhoilla. Löysin netistä jonkun juorulehden jutun, jonka otsikkona oli “Pharrell travels with so many hats that he needs two guys to help carry them all”. Ehkä kyseinen lause voisi olla yksi elämäntavoitteistani.

Lady Gagan viimeaikojen luottohattuna on toiminut tämä pinkki lierihattu, joka näyttää ihanalta ja dramaattiselta. Kirjailija Zadie Smithin signature turbaani-lookit ovat ihania – ne näyttävät, kuinka turbaanit voivat olla erittäin chic näyttämättä Chiquita-banaaniladyn pääkoristeelta.

Näyttävien hattujen pieni miinuspuoli on se, että ihmiset tuijottavat. Ehkä ne vaan tuijottaa, että miten joku voi näyttää niin upealta.

Käydessäni sovittamassa huopahattuani, huomasin myymälän vitriinissä pinkin höyhenpäähineen, samanmuotoisen 50-luvun “pantahatun”, millainen Carriella oli joskus Sex and the Cityssä. Kokeilin pinkkiä hullutusta, mutta laitoin sen takaisin hyllyyn. Kuitenkin mietin höyhenunelmaa joka päivä viikon ajan, jonka otin merkkinä siitä, että minun täytyy ostaa sekin…tuliaiseksi itselleni?

Nyt se odottaa minun hyllyssäni jotain extraspesiaalia hetkeä, jolloin voin laittaa sen päähäni ensimmäistä kertaa, näyttää upealta ja olla ihmisten pällisteltävä.

4

CASE TAMMENTERHOJEN IDÄTYS

Ystävilläni Tiinalla ja Jaakolla on ollut koko syksyn kestävä, intohimoa täynnä oleva projekti. Nimittäin tammenterhojen idätys, joka ei ole niin yksinkertaista mitä olettaa saattaa.

Koko projekti lähti käyntiin Tiinan sekä Jaakon omistamasta Svenskt Tennin Ekollon vastammenterhomaljakosta. Svenkst Tenn on “Ruotsin Marimekko”, joka on tunnettu etenkin printtikankaistaan, jotka ovat boheemimpi versio Marimekon taideteollisemmista kankaista. Svenskt Tennin kankaat ovat ihania ja ne tuntuu jotenkin ihanan villeiltä ja eksoottiselta Marimekon hillityimpiin printteihin tottuneelle.

Ekollon vas on Svenskt Tennin perustajan, Estrid Ericsonin, 1930-luvulla suunnittelma klassikkotuote, joka on siis suunniteltu varta vasten tammenterhojen idätystä ja kasvatusta varten. Svenskt Tennin upea myymälä Tukholmassa on yleensä ihan täynnä maljakoissa olevia kauniita tammenalkuja ja niitä katsoessa koin voimakkaan MÄKIN HALUUN! -kokemuksen. Siinä on vaan semmoinen juttu, että terhojen idättäminen ei ole mikään helppo juttu, eikä moni tammenterhomaljakon omistaja ole koskaan saanut terhoja itämään. Ja se jos mikä turhauttaa. Kunnon First World Lifestyle -problems.

dscf4099 tammetdscf4219dscf4270

Tänä vuonna Jaakko ja Tiina perehtyivät tammenterhojen idätykseen melkoisella pieteetillä, jonka tuloksena kummankin kodissa on ollut kunnon tammikasvattamot. Projektin etenemistä ja eri kasvuvaiheista on raportoitu ahkerasti yhteisessä chattiryhmässämme koko syksyn ajan. Jaakko on siirtynyt jo seuraavalle levelille ja yrittää idättää myös hevoskastanjoita. Niillekkin ruotsalaisilla on omat maljakot. Hevoskastanjat näyttävät olevat erittäin hitaita itämään ja kasvamaan, mutta edistystä tapahtuu jo.

Nyt noin puolentoista kuukauden jälkeen projektin alettua pöytiämme koristaa vih-doin-kin kauniit ja herkät tammivauvat. Ajateltiin vielä lopuksi istuttaa tammet maahan ensi keväänä.

Idätettyjä terhoja on kuskattu lahjaksi ympäri pääkaupunkiseutua  – ne ovat täydellinen nollabudjetin syys- tai pikkujoululahja.

TAMMENTERHOJEN IDÄTYS STEP-BY-STEP

1. Kerää reippaasti tammenterhoja maasta syys-lokakuussa. Veikkaan, että tämä saattaa onnistua vielä marraskuussakin jos lumet sulaa pois. Kyllähän ne lumen alla muhineet terhot itävät luonnossa vasta keväälläkin.

2. Tämä steppi on ehdottoman tärkeä: Tee terhoille kelluntatesti. Kippaa terhot vesiastiaan ja heitä pois kelluvat eri kuivahtaneet tammenterhot. Pohjalle vajoavat ovat vielä tuoreita elinvoimaisia terhoja. Kellumisprosentti vaihtelee huimasti riippuen terhojen laadusta ja emotammen kasvupaikasta: ekasta parinkymmenen terhon satsista vain muutama vajosi pohjaan, kun taas toisesta, noin sadan terhon satsista jopa puolet vajosi pohjalle.

3. Laita kelluntatestin läpäisseet terhot laakeaan vedellä täytettyyn astiaan. Vesi kannattaa vaihtaa muutaman päivän välein. Idätysvaiheessa terhot eivät tarvitse valoa, joten ne voi jättää lillumaan pimeäänkin paikkaan huoneenlämpöön. Testiryhmä ei huomannut eroa jääkaapissa idätettyihin terhoihin, joten terhojen kylmäkäsittely ei ole tarpeellista.

4. Noin viikossa terhot puskevat esiin juuren hännän. Kun häntä on vähintään puolen sentin mittainen, terhon voi siirtää kasvamaan pieneen pulloon tai lasiastiaan. Tässä vaiheessa varsinaisen terhon ei välttämättä tarvitse olla vedessä, riittää kunhan juuri ylettyy veteen. Jos lasikippojen tai pullojen suut ovat liian leveitä terhoille, niihin voi kiinnittää tueksi nuppineulat kevyesti muutamasta eri suunnista.

5. Kun juuri on hieman kasvanut, terho puskee seuraavaksi esiin ylöspäin kasvavan maavarren ja lopulta ensimmäiset lehdet. Sitten vaan ihastelet kaunista pikkutammeasi.

15

OOPPERASAMETTIA JA HUULIPUNAA

Otin minimaalisen vähän vaatteita mukaan Budapestiin, enkä sattunut pakkaamaan oopperaan sopivaa iltapukua tai minkäänlaista muutakaan juhlavaatetusta. Menimme yhtenä iltana katsomaan oopperaa upeaan, 1800-luvulla rakennettuun oopperataloon, jolloin jouduin olemaan luova juhlalookin luomisessa. Ratkaisuni oli vetää päälle musta kashmirpooloneule, nahkahame ja tummanpunaista huulipunaa. Instant juhlalook!

Ainiin, liput uskomattoman kauniin oopperatalon hattuhyllyille maksoivat jopa seitsemän euroa (!?!) kappale. Ensimmäinen näytös oli Einojuhani Rautavaaran suomeksi laulettu ooppera “Kaivos” ja toinen näytös oli nuoren unkarilaisen säveltäjän nykyoopperaa.

Mutta takaisin siihen huulipunaan.

dscf3414 musla_huulipuna dscf3499dscf3935dscf4042

Sain Joliesta testiin Kjaer Weisin huulipunan sävyn Adore, joka sattui olemaan tismalleen samanvärinen kuin Budapestin oopperatalon tummanpunaiset samettiset esiriput ja verhoilut. Piti ihan kuvata huulipuna väliajalla vasten samettikaidetta, koska sävyt olivat kuin samasta sävykartasta valitut.

Adore huulipuna on huulilla todella kestävä puolimattainen puna, jossa on todella voimakkaasti pigmenttiä. Hoitavia öljyjä sisältävä huulipuna kestää huulilla mielettömän kauan.

Kjaer Weis on tanskalais-amerikkalainen luonnonkosmetiikkaa valmistava meikkibrändi luksusvivahteella. Rakastan brändin pakkauksia: niiden punaisia paketteja ja superpainavia hylsyjä, jotka btw ovat uudelleentäytettäviä edullisimmilla hinnoilla.

Ostin Kirsikan suosituksesta Joliesta myös Kjaer Weisin voidemaisen poskipunan, jota olen käyttänyt muutaman kuukauden ajan – iso peukku! Pidän niin paljon enemmän voidemaisista poskipunista puuterimaisten sijaan, sillä etenkin talvella puuteriset poskipunat vain korostavat kuivaa ihoani. Minun poskipunani on sävy Precious, jonka neutraali persikkainen sävy näyttää todella kivalta hieman kellertävällä ihollani. Kirsikalla on joku kylmä pinkki sävy, joka näyttää ihanalta hänen vaalealla ihollaan. Instant naamanvirkistys kalpeaan talvinaamaan!

Oopperameikissä käytin ainoastaan meikkivoidetta, Kjaer Weissin huulipunaa ja poskipunaa. Jätin ripsarin kokonaan pois, sillä rakastan meikkilookkeja, joissa silmät on jätetty meikittä, kulmakarvat ovat huolitellut ja huulia korostetaan voimakkaalla huulipunalla.

…juuri niin kuin Uma Thurmanilla reilu vuosi sitten eräässä ensi-illassa, jolloin Uman kasvoista nousi hirveä haloo: lehdistö väitti Uman kasvoja leikeillyksi, tunnistamattomaksi ja kummallisen näköiseksi. Minusta Uma Thurmanin kasvot näyttivät jumalaisen upeilta! Ihanan moderni meikki! Näin heti, että kummallisuus johtui vain ripsivärin puutteesta. Ehkä media on vaan niin tottunut ylimeikattuihin, contour-meikkipää Kardashianeihin. Myöhemmin Uma ja hänen meikkitaiteilijansa joutuivat perustelemaan “outoa lookkia” erilaisella meikkikokeilulla.

“I know I look weird. I don’t know, I guess nobody liked my makeup. I’ve been doing this for years and years and years. People say things nice and they say things mean and it’s just like ‘whatever’. You take the good with the bad.”

Jengi ei vaan tajuu.

Like whatever.

6

VICELAND-DOKUMENTIT

viceland-com

Yle Areena ja etenkin Yle Teema on mielestäni ihan ykkönen. Varsinkin dokumenttitarjonta on erittäin jees, etenkin nyt kun Yle on hankkinut listoilleen Vice-lehden tuottamia Viceland-dokumentteja.

Tässä kaksi Vicelandin dokumenttisarjasuositusta Yle Areenasta:

STATE OF THE UNDRESS
Malli ja toimittaja Hailey Gates matkustaa maailman eri muotiviikoille tutkimaan epätavallisten muotimaiden muoti- ja ulkonäkömenoa niin sosiaalisesta että poliittisesta näkökulmasta. Kuusiosaisessa sarjassa vieraillaan Pakistanissa, Kongossa, Kiinassa, Venezuelassa ja Palestiinassa. Etenkin Venezuelan missikilpailu-pakkomielteiset naiset (ja miehet!) ja Kongon omaperäinen muotiskene olivat todella mielenkiintoisia. Todella hyvä dokumenttisarja, jonka kaikki jaksot hotkaisin yhden vapaapäivän aikana. Katsottavissa Areenassa vielä monen kuukauden ajan.

BLACK MARKET
The Wire ja Night Of -sarjoista tuttu näyttelijä Michael K. Williams tutustuu laittomaan, mustan pörssin talouteen, “josta kunnon ihmiset eivät halua tietää mitään”. Aiheet ovat rankkoja, mutta ne näyttävät rikolliset inhimillisimpänä kuin mihin on totuttu. Aika monessa aiheessa “varsinaiset rikolliset” eli esimerkiksi autokaappaajat, myymälävarkaat ja salakalastajat ovat vain pieni osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Supermielenkiintoinen sarja. Linkki Yle Areenaan ohjelman sivuille.

5